Ajatuksia & kokemuksia

Monelle barbiekoon harrastajalle on tärkeää sekä mahdollisimman aidon pienoismallin aikaansaaminen että tarinan kertominen ja valokuvaaminen. He kuvaavat nukkejaan ulkona ja esittelevät paikkakuntansa nähtävyyksiä sekä matkustavat nukkejensa kanssa niin rantalomille kuin toisia nukkeharrastajia tapaamaan. Itse olen kuvannut nukkejani mm....

Minulta on kysytty, että kuka nukeistani on minä? Siis tarinassani. Ei kukaan ja aika moni. Usean nuken elämässä on piirteitä omasta elämästäni ja toisinaan varmasti jokaisen nukkeni repliikeissä on omia ajatuksiani. Kuitenkaan kukaan ei suoraan ole minä. Kuvateksteihin olen koonnut nukeistani asioita, jotka olen tiedostaen tai tiedostamatta...

Joskus tuntuu, että muutaman nukkekuvan ottamiseen tarvitaan ainakin kilometri hermoja. Ja useita nukeille annettuja (lue: ärjyttyjä ärräpäisiä) komentoja siitä, miten niiden kuuluu poseerata. Nykyään olen kuvannut jo niin paljon ulkona ja julkisilla paikoilla, etten häpeä äkseerata nukkejani myös ihmisten ilmoilla...

Nyt ei sitten puhuta mistään miesten ja naisten välisestä ikuisuuskysymyksestä, vaan siitä, että joillakin nukkekotiharrastajien palstoilla barbiekoosta kertominen on kiellettyä. Meinaan vaan, että moinen karsinointi kismittää. Toki ymmärrän sen, ettei kuvia lasten barbietaloista haluta täyttämään palstoja, mutta kun meitä, jotka harrastamme...

Kesäkuussa 2021 minua kysyttiin haastateltavaksi Me Naiset -lehteen. Aiheena oli aikuisten leikkiharrastukset. Ensin ajattelin, etten leiki enkä suostu, mutta kuitenkin...

Luo kotisivut ilmaiseksi!