Onko joku minä?

Minulta on kysytty, että kuka nukeistani on minä? Siis tarinassani. Ei kukaan ja aika moni. Usean nuken elämässä on piirteitä omasta elämästäni ja toisinaan varmasti jokaisen nukkeni repliikeissä on omia ajatuksiani. Kuitenkaan kukaan ei suoraan ole minä. Kuvateksteihin olen koonnut nukeistani asioita, jotka olen tiedostaen tai tiedostamatta kopioinut omasta elämästäni.

Minulla on kyllä yksi pulska ja taipumaton (tämä piirre tulee taatusti minusta, mutta jos nukessa sana kuvaa vartalon liikeratoja, niin minussa se liittyy, onneksi, enemmän luonteen puolelle) muotinuken kroppa, johon haaveilen joskus saavani minua muistuttavan pääosan. Silloin saisin miniminä-nuken, jonka kanssa voisimme pukeutua samiksiksi.

Kun tuossa mainitsin, että tarinassa on piirteitä omasta elämästäni, niin on pakko myöntää, että Kosken perheen synkkä tarina tulee jonnekin asti omista kokemuksistani. Siinähän isä Koski koskee ja äiti Koskeen koskee, koska isä koski koskee. Eli alkoholismia ja perheväkivaltaa. Sellaisessa suhteessa eilin vuosikymmeniä sitten puolisen vuotta. Ehkä aiheesta kirjoittaminen on osittain menneisyyden solmujen terapioimista.