2 tuntia = 3 kuvaa

Joskus tuntuu, että muutaman nukkekuvan ottamiseen tarvitaan ainakin kilometri hermoja. Ja useita nukeille annettuja (lue: ärjyttyjä ärräpäisiä) komentoja siitä, miten niiden kuuluu poseerata. Nykyään olen kuvannut jo niin paljon ulkona ja julkisilla paikoilla, etten häpeä äkseerata nukkejani myös ihmisten ilmoilla...

Ensin valmistelen kuvauspaikan, asettelen kalusteet ja muun rekvisiitan, pyyhin pölyt ja koirankarvat.

Sitten puen nuket, pyyhin pölyt ja koirankarvat vaatteista sekä nukkejen käsivarsista ja jaloista, mihin ne imahtavat kiinni tosi iloisesti. Nukkeni ovat silkoni-ihoisia Phiceneitä.

Alan asetella nukkeja kuvaustilanteeseen, nostan jokaisen kerran tai kaksi pystyyn - no, parhaat kolmestikin - säädän valoja ja siirrän hiuksia pois nukkejen silmiltä.

Otan kuvia, katson niitä, huomaan pölyä, koirankarvoja ja hiuksia väärissä paikoissa, puhdistan ja asettelen. Nostan jokaisen nuken kerran tai pari takaisin pystyyn. Otan kuvat uudelleen.

Vihdoin tulen pöytäkoneelle ja alan valikoida käytettäviä kolmea kuvaa. Pyöräytän jonkin takaisin kännykkään ja säädän ilmeitä FaceAppilla. Tarkastelen kuvia kuvankäsittelyohjelmassa ja poistan vielä muutamia koirankarvoja ja väärässä paikassa sojottavia hiuksia sekä outoja tummia täpliä nukkejen iholta. Aivan kuin siinä olisi pölyhiukkanen, mutta eihän sellainen voi olla mahdollista!

Sitten vilkaisen kirjoittamaani tarinaa, ja huomaan, että pitää joko kuvata lisää tai muuttaa tekstiä, että saan ne synkkaamaan. Palaan kuvauspaikalle, nostan nuket takaisin pystyyn, asettelen hiukset ja sipaisen muutaman koirankarvan ja pölyhiukkasen pois. Otan muuttuvan kuvan varmuuden vuoksi kolmena kappaleena, toivottavasti edes yksi onnistuu.

Tämähän kävi nopeasti, ei mennyt kahtakaan tuntia. Enää kuvien loppukäsittely ja julkaiseminen. Siitä selvinnen puolessa tunnissa. Ainakin siinä tapauksessa, että en ole liian ronkeli lopputuloksen suhteen.